Saalastin Juhan varjoliitomatka Kataloniaan 16.6 - 1.7.99

Olin kuullut huhu-puheita, että kaukana Kataloniassa olisi hyvä varjoliitopaikka nimeltään "Organya". Lähdin metsästämään huhujen alkuperää, joten pääsin varsin pian Valtosen pariskunnan kahvipöytään vapun aikoihin. Munkkien vähettyä uhkaavasti kahvipöydässä, täytyi keskustelu kääntää varjoliitoon ja kyseiseen Organyan kylään.

Huhujen todisteeksi löytyi pari valokuvaa, jotka kuulemma eivät tehneet oikeutta itse lentopaikalle, sillä valokuvissa paikka näytti aivan lattealta ja kenties vaatimattomalta lentopaikalta. Reini vakuutteli, että paikka on hyvä rinnelentoon; kävelemälläkin pääsee starttipaikalle, joka on vain kahden ja puolensadan metrin korkeudessa. Juuri sopiva paikka sinkkupilotille. Ei kovinkaan vakuuttavaa, mutta kaikesta huolimatta aloin kallistua kyseiseen reissuun pienin varauksin.

sola etelään josta rinnetuuli pääsi rauhassa puhaltelemaan,
etuvasemmalla Organyan kylä

Kartalla Organya näyttää olevan Espanjassa sentin verran Andorran alapuolella. Siis lento Barcelonaan ja bussilla varmaankin pääsee kyseiseen kylään. Ajankohdaksi valitsin kesäkuun kuudennentoista päivän, sillä juhannuksena Suomessa ei pääse lentämään missään muualla kuin Jämijärvellä. Jostain syystä en ollut halukas lähtemään Jämille -  toisaalta en ole koskaan ollut Espanjassa keskikesällä.

Reittilento Barcelonaan meni hyvin ja pääsin kamoineni kentältä pois ennen puoltapäivää. Kentän infopisteestä lyötiin kaupungin kartta käteen ja kerrottiin, että jos haluan mennä pohjoiseen, niin minun pitää hakeutua Barcelonassa sen nimisen bussiaseman pihaan kuin Estacio del Nord. "Gracias", sanoin ja lähdin metrolla kyseiselle bussiasemalle.

Kahdenkymmenenkolmen kilon painoisen varjoliitorepun ja muutaman kilon painoisen lentolaukun kantamisella saa puolityhjässä metrossa oikein hyvin tilaa. Vain hyvällä säkällä viereinen nuori nainen kertoi, että nyt kannattaisi mennä ulos, jos aikoo kävellen mennä pohjoiselle bussiasemalle. Poistuessani metrosta jätin jälkeeni suuren tyhjän tilan ja paljon puheen sorinaa arveluineen mistäkö mies oli.

Bussiasemalla liput ostettiin toisesta kerroksesta, jossa myyjät kertoivat bussin lähtevän klo 15.00 laiturilta 37, muistaakseni. Niin kävikin ja kolmen tunnin bussissa istumisen jälkeen saavuin vihdoin Organyan kylään. Bussista poistumisen jälkeen jäin katselemaan vuorta joka oli edessäni - voiko tämä olla se valokuvassa esiintyvä vuori !

Tarkka tutkiskelu toi esiin vuoren kupeesta starttipaikan, joten tämä täytyy olla se vuori jolle valokuva ei tehnyt oikeutta. Paikalla olleena täytyi todeta, että valokuva teki suurta vääryyttä. Lähdin etsimään kylästä majoitusta ja kyllähän se vihdoin löytyi muutaman kyselyn jälkeen Hostal la Cabanasta. Yhden hengen huoneesta pyydettiin taulukon mukaan 1700 pesetaa, kiva kiva.

Heitin kamani huoneeseen ja lähdin katselemaan lentopaikkaa. Käveltyäni kolmesataa metriä pohjoiseen päin näin sopivasti starttipaikalle, jossa muutama pilotti lenteli, tai tarkemmin laski mäkeä. Tarkka seuraamiseni kertoi pian minulle laskupaikan sijainnin, josta myös tuulipussi antoi vihjeen. Laskualue on noin 80 x 80 metriä laaja alue, jonne voi tehdä turvallisen laskun. Aikani katseltuani lähdin syömään ja valmistautumaan huomisen koitokseen.

suunta länteen, jonne kartan mukaan on lennettävää mahdollisesti 8-9 km
oikeassa reunassa näkyy starttipaikka.

Aamu valkeni Organyassa aurinkoisena. Aamupalan sai hostalissa, jonka jälkeen menin kauppoihin tekemään eväsostoksia. Juomista piti varata riittävästi. Valmistautumisen lentoihin aloitin tarkkailemalla lentopaikkaa ja säätä. Pieni rinnetuuli alkoi puhaltamaan puolenpäivän aikoihin, jolloin rinnelento alkoi olla mahdollista. Pilotin pilottia ei näkynyt.

Kello kahden aikaan en enää malttanut odotella, vaan hain lentokamani ja lähdin kävellen starttipaikalle. Matka osoittautui aika vaivalloiseksi, sillä hostalista lentopaikalle matkaa oli noin kaksi ja puolikilometriä. Varttitunnin maisemien ihailun jälkeen jatkoin nousuani ylös, jonne saavuinkin tunnin ramppaamisen jälkeen kolmenkymmenenneljän asteen lämmössä.

Ketään muuta pilottia ei näkynyt, joten aloin epäillä että kelissä on vikaa. Kelin tarkkailu kertoi, että kaiken järjen mukaan lento-olosuhteet ovat hyvät. Starttipaikka oli noin kolmekymmentä metriä leveä ja viisitoista metriä pitkä vähän alaspäin viettävä. Kummassakin reunassa oli tuulipussit. Levitin varjon mahdollisimman ylös, jolloin jäi muutama metri tilaa vetää varjo ylös, ennenkuin alkoi jyrkempi pudotus alas...

Tarkempi tutkimukseni osoitti, että varjoa oli vaikea vetää ylös, sillä rinnetuuli muuttui pyörteiseksi juuri starttipaikan muodon takia, Pääsin sellaiseen lopputulokseen, että kovalla alkunykäisyllä varjo nousee, jonka jälkeen on pakitettava ylöspäin ja lähdettävä lentoon - niin tapahtuikin.

Startti onnistui hyvin. Aloin hitaasti kohota ylöspäin, jolloin käännyin oikealle ja heitin speedbarin käyttöasentoon testaten samalla, että tarvittaessa menee eteenpäin. Kaikki sujui kuin leikki, muutama töyssy tuntui löytyvän, mutta muuten oli sopivan rauhallista.

Laskuun tullessa oli vaikeuksia päästä edes alas, kun laskualue oli aivan vuoren juurella ja tuuli kokoajan voimakkaasti. Lasku onnistuikin vain b-liina sakkauksella ja lopussa isoilla korvilla. Eikä se laaja laskualue enää niin laaja ollutkaan, vaan aika pieni, totesin. Myöhemmin illalla näin muutaman ranskalaisen pilotin ja he kertoivat, ettei rinteeseen kannata mennä ennen kello seitsemäätoista. Sen jälkeen on vasta sopivan rauhallista. Vaikka starttipaikalla tuuli oli vain noin kahta metriä sekunnissa, niin vuoren huipulla oli käytettävä speedejä ja varauduttava korvien tekoon, ettei menisi "linkouksen" puolelle.

Laskeutumisalue joka turbulenttisessa kelissä oli mahdottoman pieni

Viikolla paikka on kuolleen rauhallinen, viikonloppuina siellä saattaa olla noin viisitoista siipeä ilmassa samanaikaisesti ! Vuori itse on noin kilometrin korkuinen ja rinne etelään noin 45 asteen kulmassa. Sopivalla tuulella rinnettä on noin 8-9 kilometriä itä-länsi suunnassa, jossa voi lentää huipun yläpuolella. Hiljaisemmalla tuulella lennettävän rinteen leveys on noin puolitoista kilometriä.

Muuten Organyan kylä on raivostuttavan pieni, jossa kukaan ei puhu minkäänlaista järkevää kieltä. Vain kataloniaa ja he ovat vielä ylpeitä siitä. Kaupoissa, ravintoloissa ja hostalissa yritettiin palvella parhaalla mahdollisella tavalla.  Muualla ei ollut minkäänlaista kiinnostusta palveluun, edes fillaria ei vuokrattu, kun ei ollut ryhmää.

Kylässä ei saanut mitenkään aikaa tapettua, vain kävelemään pääsi. Parasta sieltä olikin lähteminen - minä ehdin lähteä sieltä kolme kertaa. Ensimmäisen kerran lähdin Andorraan, jossa voi tehdä edullisia elektroniikkaostoksia tax-free hinnoin. Toisen kerran läksin Valle de Ageriin. Ensin bussilla Balagueriin, jossa vietin yön. Päivällä bussi lähti viimein Valle de Ageriin.

Agerissa näkyi vain hollantilaisia riippuliitäjiä ja kelikin näytti pahenevan. Seuraavasta päivästä ei tullut lentopäivää ja päätin lähteä seuraavana aamuna pois. Niin teinkin, palasin Organyaan. Hostalissa sain lahjottua omistajan viemään minut ylös starttipaikalle, ei tarvinnut kävellä ylös. Jalat oli jo ihan poikki.

kuva Valle de Agerista

Kolmannen kerran lähdin kotiin, tosin Barcelonan kautta. Majoitukset oli kiven alla ja sika kalliita, Jos iltapäivällä vielä löytää vapaan majoituksen niin se on pakko ottaa, vinkiksi matkaajille. Barcelonassa on pakko käydä La Rambla -kävelykadulla, jossa kaikki taikurit, muusikot, bändit sekä maalarit esittelevät taitojaan.

Itse asiassa Katalonia on hyvä lentopaikka autoilevalle pilotille, sillä hotelleista löytää esitteitä, jotka kertovat harrastemahdollisuuksista karttojen kera. Bussin ikkunasta näin, että  paikallinen TVL oli oikein laittanut tienvarsiviitan, joka kertoi varjoliitopaikasta. Joka kylässä oli vielä topografinen kartta kertoen kaikista mahdollisista harrastemahdollisuuksista.

Terkut, Beduiini Saalasti

Takaisin "Tiedotteet ja valokuvia" sivulle !