Siipiveikkojen kerhon epäkohtia

Kirjailija Tony Korpinen laittaa pojat vakavaksi palautteella...

Vuoden ajan, jonka minä olen kuulunut siipiveikkoihin, olen huomannut monia epäkohtia, joihin olisi syytä puuttua pikimmiten. Aktiivisimpien pilottien kanssa käymieni keskustelujen pohjalta olen kasannut joitakin räikeämpiä asioita paperille. Ongelmana ovat erityisesti opettajat, joiden antaman tiedon tason voi vähintäänkin kyseenalaistaa.

Vaikka teoria opetuksessa täällä (Artsi ja Jaska ja Mikkelissä Sami) ollaan antavinaa oikeaa ”faktaa” lentämiseen tarvittavista tiedoista ja taidoista, niin kuitenkin edelleen opettajat tuppaa olemaan ne, jotka tekevät pitkiä matkalentoja lentopaikoilla. Ongelmia ja ongelmahenkilöitä on monia ja niiden erittely on vaikeaa, mutta kyllä niistä on pakko tarttua pahimpaan ja mädimpään kohtaan. Kyseessä on kaikkien tuntema Juan Santzhes. Nimi muutettu, koska en halua, että kaikki tunnistavat kyseisen henkilön ja ottavat hänet silmätikukseen. Tämä Juan on ilmeisesti jo pitkään pantannut seuran yhteiseen käyttöön tarkoitettuja lentovarusteita ja kalustoa omissa talleissaan tai talvinaamioidussa tavarankuljetusvaunussaan.

Tanekin vakavana...

Oppilaiden tiedusteluihin hän vastaa tylysti ”en tiedä”, kun hyvää lentopäivää odottava oppilas haluaa kahta viikkoa  ennen aiottua lentotoimintaa tietää paikan missä on tarkoitus lentää. Useimmiten on vedottu siihen, ettei säästä tai tuulensuunnasta ole vielä tietoa ja perään sanotaan usein vielä, että ”sori, akku loppuu”... Sitten viimeisenä iltana ilmoitetaan kaikille erikseen missä toimitaan. Näin ollen oppilas tai pilotti ei ehdi valmistautua seuraavan päivän koitoksiin. Sitten seuraavan päivän aamuna Juan on ensimmäisenä paikalla ja narukin voi olla jo vedetty valmiiksi, johon lienee syynä se, että Juan pääsee piikittelemään muita. NAURETTAVAA sanon minä.

Lentopaikalla Juan ei osaa olla vakavasti ja toimia asiaankuuluvalla tavalla, vaan yleensä kaahailee kelkalla tai autolla naru perässä edestakaisin pitkin hinausbaanaa. Kun suurin into ajeluun laantuu, moni voisi luulla,että Juan liittyy porukkaan ja kohottaisi ryhmähenkeä olemalla toiminnassa mukana - EI SINNE PÄINKÄÄN. Tämän Juanin sosiaalinen toiminta rajoittuu siihen, että hän  pyytää yhden hinauksen ja poistuu lentopaikalta, eikä näinollen tue seuran taloutta hinausmaksujen muodossa.

Useimmiten Juan soittaa yli 50 km:n päästä ja pyytää jonkun hakemaan, kun tavarita oli unohtunut lentopaikalle. Työn lisäämiseksi Juan sanoo laskeutumispaikan kolme ensimmäistä kirjainta, jonka jälkeen puhelu katkeaa.Tässä yhteydessä syytä ei kai tarvitse mainita. Suorastaan sadistisia piirteitä saimme viimekesänä todistaa, kun tämä Juan haettiin kaukaa takaisin lentopaikalle. Kiitokseksi Juan ilmeisesti laski autossa alleen. Kasteli auton penkin. Väitti kyllä sateen yllättäneen. Uskokoon ken haluaa.

Kun hän suvaitsee olla lentopaikalla, hän pääasiallisesti kumoaa esimerkiksi oppilaan näkemykset turvallisesta lentotoiminnasta, vaikka oppilas on juuri ammentanut runsaasti tietoa käsiinsä saamista ACRO-videoista. Myös uusille piloteille hän tyrkyttää omia näkemyksiään, eikä suostu sisäistämään sitä tosiseikkaa, että kun tarkkari on suoritettu, pilotti on pilotti, vaikka "voissa paistaisi" ja vaikka molemmilta puolilta ruskistaen ja hyvä pilotti onkin melkein maailmanmestari. Onko tämän toiminnan tavoite saada oppilaan itseluottamus sille tasolle, että Juan voi taas lentää rauhassa, kun uhkaajia ei ennätysten suhteen ole.

Jos kyseisenä lentopäivänä on huono keli, Juan starttaa ahneesti ensimmäisenä. Alas tullessaan ei suosittele muille ilmaan lähtöä. Vetoaa jälleen kerran turvallisuuteen. Epäilen että tässäkin tapauksessa Juha, anteeksi Juan, ei itse uskalla lentää, mutta ei halua olla huono muiden silmissä. Muiden luovuttua lentoaikomuksista saadaan myöhemmin vieraskirjoista tai muista medioista lukea tai kuulla, kuinka ”Minä lensin, ei muut”.

Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin, mutta valitettavasti joudun vain toteamaan, että "akku loppuu"...

Siipiveikkojen puolesta,  KIITOS JA JATKA SAMAAN MALLIIN !